Ärsytyksen tasapaino

Tällä viikolla energiaa on vienyt vastoinkäymiset diabeteksen hoidon kanssa. Ainahan tämän kanssa eläessä on pientä ärsytystä ja stressiä, mutta tämä viikko vei kyllä paalupaikan. Liikkunut olen kuitenkin (onneksi) normaaliin tapaan, tähän mennessä 3 kertaa ja huomenna olisi tarkoitus liikuttaa kehoa jollakin tapaa, ehkäpä piiitkästä aikaa mummolajin, sauvakävelyn muodossa. Ruokailuissa on ollut pieniä lipsahduksia, vaikka arkinen syöminen on ihan kohtuullisesti muuten onnistunutkin. Kohokohtia viikosta on ollut treeniryhmä ja torstain BodyJam.

Yhä hehkutan tuota BodyJamia. Tällä viikolla tanssahtelu sujui jo huomattavasti paremmin kuin viime viikolla. Musiikki on elämässäni tärkeässä roolissa ja BodyJamissa, jos jossakin (no okei, BodyCombat on toinen) musiikki tekee liikkumisesta nautinnollista. Se korostaa fiilistä, saa kokeilemaan omia rajoja, saa hommaan tekemisen meininkiä. Ohjelmat BodyJam-tunneilla on kyllä rakennettu taidolla niin koreografian kuin valittujen biisien ja koko ohjelman etenemisen suhteen. Eipä tullut tunnilla mietittyä diabetesta, ei töitä, eikä mitään muutakaan. Kunhan vain fiilistelin. Tai no, piti käsien ja jalkojen liikuttelullekin vähän ajatuksia käyttää.

Kuunnelkaa nyt näitä: ensin vähän bassoa rytmittämään liikkumista Armin van Buurenin Ping pong -biisin tahtiin. Ja sitten voi jatkaa vaan yleistä hyvän olon fiilistelyä Galantiksen You -biisin mukana. Aijjaijjai, haittaako jos vähän pistän tanssiksi tässäkin välissä?

Tiistaina lähdin salille menemisen sijaan kävelylle vesisateeseen ja hakemaan karkkia, otti sen verran paljon päähän. Naureskelinki itsekseni, että mitä sokeritautinen tekee silloin, kun tauti ottaa päähän? Lähtee ostamaan karkkia. No mutta, tämä oli tietoinen repsahdus ja koin sen helpottavan vähän sitä ketutusta. Mikä tunnesyöminen?

Tiistain jälkeen olen tehnyt vastoinkäymisistä voimaa kuten Elastinenkin laulaa.